oi väsymys

Viikon verran oon nyt asustellut täälläpäin maailmaa. Ekan viikon jälkeen tunteet on ehkä hiukan sekavat, toisaalta huippua tavata paljon uusia ihmisiä, saada uusia kavereita ja kokemuksia, mutta koko ajan on kyllä myös pieni kaipuu siihen vanhaan ja tuttuun ja turvalliseen. Nyt on menossa Welcome Week, joten ESN on järkkäillyt joka illalle pientä ohjelmaa, ja aika aktiivisesti olenkin ollut menoissa mukana. Maanantai-iltana oli BBQ jonne menin muutaman britin kanssa, tiistaina käytiin maistelemassa belgialaisia oluita Brasse-Temps-nimisessä paikassa, ja ilta jatkui minun osaltani vielä kämppisten kanssa bailatessa (talolla oli bileet täydessä vauhdissa kun tulin kotia, ei mitään mahdollisuutta nukkumaanmenoon). Eilen keskiviikkona käytiin syömässä erasmuksien kanssa (oli ehkä elämäni kummallisin ateria, eikä mitenkään kauhean maukas, mutta viiniä riitti ja seura oli hyvää :D). Syönnin jälkeen muutaman kaverin kanssa mentiin vielä Place des Sciences-alueella olleisiin MASSIIVISIIN bailuihin. Kyseessä oli ulkoilmatapahtuma, hirveä määrä ihmisiä ja oluet 0.9e tuoppi. Tänään olisi sitten vuorossa biljardia ja karaokea jossain paikallisessa kuppilassa. Hauskaa, mutta väsyttävää.

Kämppisten kanssa on nyt ehkä vähän ongelmia, kun en ole heihin ehtinyt tutustumaan vielä juuri lainkaan. Heillä on tapana kokoontua joka ilta kl.8 syömään yhdessä, ja minä oon yleensä aina silloin lähdössä vaihtarijuttuihin. Tilannetta ei helpota yhtään se, että en juurikaan pysty kommunikoimaan ranskaksi heidän kanssaan, ja he eivät juurikaan halua/osaa puhua enkkua. Oonkin aistinut nyt ehkä pientä ärtymystä siltä suunnalta, pitää katsoa miten tilanne etenee. Olisi ehkä sittenkin ollut parempi idea etsiä joku yksiö tai vastaava täältä, tai ainakin asua muiden vaihtareiden kanssa. Tykkään kyllä noista kämppiksistä paljon, mulle ei vaan oikein sovi niiden aikataulut ja muutenki "oikeiden" belgialaisten opiskelijoiden elämä poikkeaa aika paljon vaihtareiden menosta. Teen esim. mieluummin omat ruokani, kuin stressaan siitä että pitää kokata kahdeksalle tyypille (näillä on siis tapana vuoroilloin tehdä illallista). Lisäksi mulla on paha tapa viettää aika paljon aikaa omassa huoneessa koneella kun ei ole muita menoja... Mutta noh, pitää katella miten tämä tästä...

Kursseista sen verran, että suunnitelmat meni suunnilleen kokonaan uusiksi (puoliakaan niistä mitä olin valinnu suomessa ei tarjota ekan quadrin aikana täällä), mutta nyt alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan aikataulut ja muut. Otan kaksi kurssia kielikeskuksen ranskaa, kaksi lingvistiikan kurssia (englanniksi) ja yhden kirjallisuuden kurssin (ranskaksi). Pisteitä kertyy ehkä joku vähän päälle 20, saa luvan riittää. Täällä ei nimittäin tarjota hirveästi enkunkielisiä kursseja, eikä mun kielitaito taida vielä riittää ihan kaikille ranskankielisille vaikka mielenkiintoisia olisivatkin. mut tässä kaikki tällä erää, nyt pitää vielä hetki lepäillä ennen illan rientoja.

oui, oui

Eka päivä infotilaisuuksineen takana, puhunut olen kolmea kieltä, tutustunut moneen tyyppiin ja saanut jopa hiukan selkoa kursseille menoista sun muista. Illan suunnitelmissa joko BBQ erasmuksien kanssa, tai illallinen kämppiksien kanssa. Huomenna alkaa tositoimet, kun koulu pyörähtää käyntiin Histoire des idées et de la littérature en Grande-Bretagne II -kurssilla. Nimestä huolimatta opetus taitaa olla englanniksi tosin, HUH! Eikä luentokaan ala kuin vasta 16.15, joten pienehkö bailaus tänään tuskin haittaa! Muutenkin kurssit ovat iltapainotteisia kielikeskuksen ranskaa lukuunottamatta, mikä on vaan positiivista,"aikainen lintu nappaa madon" kun ei ole koskaan kuulunut suosikkisanontoihini. à bientôt!

meiltä maailmalle

Tästä se lähtee, ensimmäinen blogi ja syksy Belgiassa. Reissu tänne alkoi perjantaina ja heti suomalaisesta näkökulmasta helteiselle Belgian kamaralle laskeuduttua alkoivat seikkailut. Piti nimittäin selvitä yli 30kg painavien laukkujen (oma vika, mitäs halusin ottaa kaikki mahdolliset rytkyt ja rätit mukaan) kanssa lentokentältä jotenkin Louvain-la-Neuveen, opiskelupaikkaani. Minulla oli hämärä aavistus jossain takaraivossa, että lentokentältä kannattaa suunnistaa Bruxelles-Nord suuntaan, ja näin myös tein. Mukana oli roima ripaus tuuria, sillä en todellakaan tiennyt junaan hypätessäni, että mihin suuntaan se oli menossa. Mutta oikealle asemalle päädyin! Bruxelles-Nordilta löysin AIVAN SATTUMALTA jatkoyhteyden Louvain-la-Neuveen, via Ottignies ja hyppäsin kyytiin kimpsuineni ja kampsuineni. Kyllä siinä uskoa koeteltiin kun roudasin laukkuja ylös aseman portaita ja junan lähtöön oli sellainen minuutti. Mutta sisulla selvisin, kun asemalla ei oikein ollut innokkaita auttajia, vaikka olin varmaan aika näky suunnilleen itseni kokoisia kamoja raahatessa.

Perille päästyäni piti vastassa olla yhden pojan antamassa minulle kämpän avaimet. Kämpänhän olin saanut onnekkaasti etsittyä jo Suomesta käsin. Asemalla vaan ei ollutkaan ketään , joten muutaman soittoyrityksen (ei vastausta) jälkeen suunnistin paikalliseen Subwayhin hakemaan ruokaa. Siellä ollessani kyseinen heppu (Rodolphe) soittikin, ja sovimme treffit kämpille. Lähdin siis jälleen miljoona kiloa painavien laukkujen kanssa etsimään reittiä. Tähän väliin pieni infopaketti, eli Louvain-la-Neuvehan on kävelykaupunki, täällä ei juurikaan autoliikennettä ole. Koko keskustan alue ja iso osa muustakin kaupungista on vaan kävelijöille. Siksi esim. taksin ottaminen on hiukkasen hankalaa. :D Olin saanut hommattua kartan asemalta (IIIHANA asemamies myi sen minulle vain eurolla, kun sääli pientä vierasmaalaista joka yritti epätoivoisesti kysellä reittiä halki kaupungin huonolla ranskalla), ja tuon jättikartan turvin lähdin matkaan. Herätin jonkin verran hilpeyttä ja varmaan sääliäkin paikallisten keskuudessa karttoineni ja kampsuineni. Muutama yritti auttaakin, mutta jostain syystä osoitteeni tuntui olevan aika tuntematon heille.

Aikani pyörittyäni törmäsin ystävälliseen sieluun, Jasoniin, joka hetken jutustelun jälkeen päätti lähteä etsimään kanssani tietä kämpille ja samalla kantoi painavamman laukkuni myös! Jee! Jason ei kylläkään puhunut juurikaan englantia, ja minä edelleen erittäin huonoa ranskaa, mutta jotenkin juttu luisti ja hetken harhailun jälkeen kämppäkin löytyi. Rodolphe oli siellä jo vastassa, joten sanoin pikaiset kiitokset Jasonille ja lähdin tsekkaamaan majapaikkani.

Uusi kotini on 8 hengen kaksikerroksinen asunto, jokaisella oma huone ja lisäksi yhteiset kylppäri/wc:t plus olohuone/keittiö. Erikoisuuksista mainittakoon, että lavuaareja ei ole vessoissa lainkaan, vaan jokaisella on sellainen omassa huoneessaan. Minun lavuaarini kylmävesihana irtoaa pienimmästäkin kosketuksesta, joten olen käytellyt lähinnä kuumavesihanaa (josta kylläkin tulee vaan kylmähköä vettä :D). Suihkustakin tuntuu saavan lämmintä vettä hiukan vaihtelevasti: toissailtana sitä oli, mutta tänä aamuna ei.

Kaikki muut kämppikset ovat belgialaisia, minä ainut vaihtari. Toistaiseksi olen saanut majailla kämpillä lähes yksin, kun belgialaiset ovat vielä kodeissaan lomanvietossa. Kuulemma tänään tai viimeistään huomenna heidän pitäisi saapua. Muutama on käynyt tuomassa pikaisesti tavaroitaan, ja ihan mukavilta ovat vaikuttaneet. Kämppä on aika karu, ja aika huonossa kunnossa, mutta onneksi on sentään joku katto pään päällä! Täälläpäin kun on aika hankalaa löytää asuntoa, varsinkin vain puoleksi vuodeksi.

Eka viikonloppu on mennyt hiukan hiljaiselossa, mitä nyt Rodolpen kanssa käytiin ekana iltana kaljalla (kirsikkaolutta, njam! ) ja eilen kävin kaupungilla pyörimässä (ja löysin heti ostarin, jossa on ainakin perus-henkkamaukat, sekä pimkie's), mutta huomenna alkaa koululla kaikki infotilaisuudet ja muut häppeningit, joten eiköhän se tästä elämäkin vilkastu. Jatkoa seuraa siis!