meiltä maailmalle

Tästä se lähtee, ensimmäinen blogi ja syksy Belgiassa. Reissu tänne alkoi perjantaina ja heti suomalaisesta näkökulmasta helteiselle Belgian kamaralle laskeuduttua alkoivat seikkailut. Piti nimittäin selvitä yli 30kg painavien laukkujen (oma vika, mitäs halusin ottaa kaikki mahdolliset rytkyt ja rätit mukaan) kanssa lentokentältä jotenkin Louvain-la-Neuveen, opiskelupaikkaani. Minulla oli hämärä aavistus jossain takaraivossa, että lentokentältä kannattaa suunnistaa Bruxelles-Nord suuntaan, ja näin myös tein. Mukana oli roima ripaus tuuria, sillä en todellakaan tiennyt junaan hypätessäni, että mihin suuntaan se oli menossa. Mutta oikealle asemalle päädyin! Bruxelles-Nordilta löysin AIVAN SATTUMALTA jatkoyhteyden Louvain-la-Neuveen, via Ottignies ja hyppäsin kyytiin kimpsuineni ja kampsuineni. Kyllä siinä uskoa koeteltiin kun roudasin laukkuja ylös aseman portaita ja junan lähtöön oli sellainen minuutti. Mutta sisulla selvisin, kun asemalla ei oikein ollut innokkaita auttajia, vaikka olin varmaan aika näky suunnilleen itseni kokoisia kamoja raahatessa.

Perille päästyäni piti vastassa olla yhden pojan antamassa minulle kämpän avaimet. Kämpänhän olin saanut onnekkaasti etsittyä jo Suomesta käsin. Asemalla vaan ei ollutkaan ketään , joten muutaman soittoyrityksen (ei vastausta) jälkeen suunnistin paikalliseen Subwayhin hakemaan ruokaa. Siellä ollessani kyseinen heppu (Rodolphe) soittikin, ja sovimme treffit kämpille. Lähdin siis jälleen miljoona kiloa painavien laukkujen kanssa etsimään reittiä. Tähän väliin pieni infopaketti, eli Louvain-la-Neuvehan on kävelykaupunki, täällä ei juurikaan autoliikennettä ole. Koko keskustan alue ja iso osa muustakin kaupungista on vaan kävelijöille. Siksi esim. taksin ottaminen on hiukkasen hankalaa. :D Olin saanut hommattua kartan asemalta (IIIHANA asemamies myi sen minulle vain eurolla, kun sääli pientä vierasmaalaista joka yritti epätoivoisesti kysellä reittiä halki kaupungin huonolla ranskalla), ja tuon jättikartan turvin lähdin matkaan. Herätin jonkin verran hilpeyttä ja varmaan sääliäkin paikallisten keskuudessa karttoineni ja kampsuineni. Muutama yritti auttaakin, mutta jostain syystä osoitteeni tuntui olevan aika tuntematon heille.

Aikani pyörittyäni törmäsin ystävälliseen sieluun, Jasoniin, joka hetken jutustelun jälkeen päätti lähteä etsimään kanssani tietä kämpille ja samalla kantoi painavamman laukkuni myös! Jee! Jason ei kylläkään puhunut juurikaan englantia, ja minä edelleen erittäin huonoa ranskaa, mutta jotenkin juttu luisti ja hetken harhailun jälkeen kämppäkin löytyi. Rodolphe oli siellä jo vastassa, joten sanoin pikaiset kiitokset Jasonille ja lähdin tsekkaamaan majapaikkani.

Uusi kotini on 8 hengen kaksikerroksinen asunto, jokaisella oma huone ja lisäksi yhteiset kylppäri/wc:t plus olohuone/keittiö. Erikoisuuksista mainittakoon, että lavuaareja ei ole vessoissa lainkaan, vaan jokaisella on sellainen omassa huoneessaan. Minun lavuaarini kylmävesihana irtoaa pienimmästäkin kosketuksesta, joten olen käytellyt lähinnä kuumavesihanaa (josta kylläkin tulee vaan kylmähköä vettä :D). Suihkustakin tuntuu saavan lämmintä vettä hiukan vaihtelevasti: toissailtana sitä oli, mutta tänä aamuna ei.

Kaikki muut kämppikset ovat belgialaisia, minä ainut vaihtari. Toistaiseksi olen saanut majailla kämpillä lähes yksin, kun belgialaiset ovat vielä kodeissaan lomanvietossa. Kuulemma tänään tai viimeistään huomenna heidän pitäisi saapua. Muutama on käynyt tuomassa pikaisesti tavaroitaan, ja ihan mukavilta ovat vaikuttaneet. Kämppä on aika karu, ja aika huonossa kunnossa, mutta onneksi on sentään joku katto pään päällä! Täälläpäin kun on aika hankalaa löytää asuntoa, varsinkin vain puoleksi vuodeksi.

Eka viikonloppu on mennyt hiukan hiljaiselossa, mitä nyt Rodolpen kanssa käytiin ekana iltana kaljalla (kirsikkaolutta, njam! ) ja eilen kävin kaupungilla pyörimässä (ja löysin heti ostarin, jossa on ainakin perus-henkkamaukat, sekä pimkie's), mutta huomenna alkaa koululla kaikki infotilaisuudet ja muut häppeningit, joten eiköhän se tästä elämäkin vilkastu. Jatkoa seuraa siis!